Luovuuden pieni rasia (FIN)

Olipa kerran pieni, violetti, musta ja punainen laatikko pienellä sinisellä hehkulla. Se sijaitsi pienen tytön makuuhuoneessa. Kerran hän huomasi sen ja käveli sen luokse. Hän raotti sitä hieman, mutta säikähti ja laittoi sen äkkiä takaisin. Siitä lähtien hän alkoi kirjoittaa pieniä tarinoita peleistä, joita hän pelasi tai lemmikeistä, joita hän tiesi, aina aloittaen lauseella: Olipa kerran.

Tyttö kasvoi vanhemmaksi. Hänen ollessaan seitsemännellä luokalla, hän löysi laatikon uudelleen ja raotti sitä, mutta hänet kutsuttiin syömään. Tuona iltana hän alkoi kirjoittaa tarinoita lempi sarjoistaan, luoden hahmoja itsestään ja laittoi niitä tarinoihinsa. Hän alkoi tuolloin haaveilla kirjailijan urasta, mutta se ei ollut niin vahvasti hänen mielessään. Hänellä oli kuitenkin vielä kaksi vuotta koulua ennen ammattikoulua tai lukiota.

Kahdeksannella luokalla hän loi omia hahmoja sen aikaisen ystävän kanssa. Silloin hän alkoi haaveilla kirjan julkaisusta.

Hän löysi tuolloin pienen laatikon uudelleen, mutta hänen puhelimeensa tuli uusi viesti ja hän laittoi laatikon takaisin, ollen täynnä ideoita. Hän sai idean luoda hahmoja hänen mielenkiinnon kohteistaan, joka tuohon aikaan olivat värit. Hän alkoi kirjoittaa niistä, luoden niitä ystävänsä kanssa, mutta elämän aallot veivät heitä eri suuntiin. Hän aloitti alusta kaikki tarinansa. Hän ei voinut pitää mitään niistä. Liikaa muistoja, joten hän kirjoitti toisen version… Mutta se meni penkinalle. Hän päätti luovuttaa.

Ammattikoulussa hän kadotti laatikon, pystymättä kirjoittamaan yksin enää, vain kirjoittaen toisten kanssa. Hän saattoi silloin tällöin kirjoittaa yksin, mutta mikään ei kestänyt kauaa. Hän melkein viimeisteli yhden, mutta jäi loppuun jumiin, eikä koskenut siihen enää… Hän palasi menneisyyteensä muutaman kerran, mutta mikään ei tuntunut oikealta.

Kului vuosia ja hän löysi laatikon uudelleen, kun hän muutti toiseen asuntoonsa. Tällä kertaa hänellä oli aikaa. Hän oli menettänyt parhaat ystävänsä, joten hänen puhelimeensa ei tulisi uusia viestejä. Hän asui yksin. Ei häiriöntekijöitä. Hän avasi laatikon, nähden siellä vaaleanpunaisen höyhenen, joka säteili jotain. Tyttö koski siihen ja näki maailmoita, joista ei voinut aiemmin kuvitellakaan. Hän säikähti hieman, mutta innoissaan hän katsoi ympärilleen maailmaa ja olentoja ympärillään. Hän löysi kodin sieltä. Pian hän sai sen sanoiksi. Nedariona. Kaikki kuningaskunnat ja valtiot… Maailma rikkaalla historialla. Hän sulki laatikon, kun näky loppui. Hän sulki laatikon, mutta kiirehti tietokoneelleen kirjoittamaan kaiken, mitä muisti. Seuraavien kuukausien ajan hän kukki ideoita. Mutta luovuuden kirous pyyhkäisi tämän yli. Niin kuin sanottu… Luovuus ja hulluus kulkevat käsikkäin.